Taivaan isä Jussi Nurmio avasi viime torstain gaalan upeasti – julkaisi ponnen siitä, että Joku.fi:n edellinen blogipostaus voittaa Paras Viraalikampanja -kategorian vuonna 2008. Ennusteemme levisi toimistopiireissä kulovalkean lailla, iltapäivän tunteina juttu luettiin noin 800 kertaa.

Kiitokset Heikille ja muillekin forwardoijille.

Viikonlopun lomabongaukseksi osuikin sitten itse Paavi…

Joku.fi ennustaa illan palkituiksi:

Paras B2C-palvelu
Työ: Habbo Home
Asiakas: Sulake
Yritys: Sulake Corporation

Paras B2B-palvelu
Työ: Taloussanomat.fi
Asiakas: Taloussanomat
Yritys: Frantic Media, Naviatech, Kielikeidas, Taloussanomat

Paras julkishallinnon palvelu
Työ: YLEn Elävä arkisto
Asiakas: YLE
Yritys: YLE, Tebit, TietoEnator, Plenware

Paras infodesign
Työ: Elisa Pakettivalitsin
Asiakas: Elisa
Yritys: Mainostoimisto Ego

Paras verkkomainos
Työ: Roadblock
Asiakas: Eniro Finland
Yritys: TEQUILA\

Paras B2B-kampanja
Työ: Toinenmielipide.fi
Asiakas: Kontaktointitoimisto Toinen
Yritys: BOB Helsinki, Paperjam, nanoverse

Paras B2C-kampanja
Työ: Unelmien kaupunki
Asiakas: Helsingin Sanomat
Yritys: Hasan&Partners, Valve, Byroo

Tuloksellisin verkkokampanja
Työ: Finnmatkat Blue-testi
Asiakas: Finnmatkat
Yritys: Draft Helsinki

Paras viraalikampanja
Työ: Duudsonit-leffan sosiaalisen median kampanja
Asiakas: FS Film
Yritys: FS Film, Dynamoid, Rabbit Films

Paras design
Työ: Viihdekaista
Asiakas: Elisa
Yritys: Mainostoimisto Ego

Paluu on myös osuvasti otsikoitu: Return of the Levi’s ad, Leviksen mainoksen paluu (Creative Review, March 2007). Kysymys on siis Leviksen paluusta mainontaan, ei Leviksen paluusta. Vaikuttaa siltä, että Leviksen mainostoimisto BBH (Bartle, Bogle & Hegarty) haluaa takaisin 90-luvun tuloksekkaaseen kullanhuuhdontaan.

Levi’s käytännöllisesti katsoen dominoi 90-luvun mainoskilpailuja toinen toistaan hienommilla filmeillä. Oli Swimmer, Twisted, Odyssea, Flat Eric jne. 8 vuoden aikana Levi’s voitti kaikki tärkeimmät pystit mutta tummia pilviäkin alkoi näkyä. 501 ei enää tuotteena vetänyt ja kilpailijoitakin tuli lisää. Levi’s pani kaikkensa peliin, toi Engineered-mallistonsa markkinoille tyydyttääkseen nuorempia kuluttajia, panosti hienoihin filmituotantoihin ja voitti palkintoja. Tuon kahdeksan vuoden kultasateen aikana Levi’s menetti myynnistään 40%, 3 miljardia US$.

Ihailtavaa on huomata, että brandi pyrkii takaisin markkinoille ja ihmisten mieliin, sillä viime vuosina on herännyt epäilys josko Levi’s on vaihtanut toimialaa. Yritys on ydinliiketoiminnan sijaan keskittynyt haastamaan oikeuteen kaikki mahdolliset kilpailijansa, joilla on jonkunmoinen tikkaus takataskuissaan.

Mediassa tätä (mainos)paluuta käsitellään milloin paluuna seksikkääseen tarinankerrontaan, milloin nuoruuden, seksin ja kapinallisuuden Americanaan ja milloin Leviksen taitoon valita juuri oikea biisi mainokseensa. Mainoksessa soivalle Little Annie’n Strange Love -biisille povataan, kuten aikaisemmillekin Levi’s biiseille, varmaa listamenestystä.

Hämmentävää tämä farkkubisnes mutta jotenkin käväisee mielessä, että jos kerran kilpailevat brandit ajelevat kahdeksikkoja Leviksen ympärillä, niin kannattaisi keskittyä pohtimaan muita juttuja kuin yhden mainosfilmin osatekijöitä ja biisin listamenestystä. Tai sitten ollaan niin Beatnick-bisneksessä, ettei siitä voikaan tajuta mitään.

Paitsi se, että molemmat ovat aikoinaan olleet kiinni poliittisen vallan kahvassa myös se, että molempien taustalla häärää pelottavan ammattitaidoton tukijoukko. Taustajoukkojen markkinointikompetenssin ohjaamana Susan Kurosen kirjan myyntiä on lähdetty edistämään re-stailaamalla hänet tuotteeksi, coolimmaksi ja groovimmaksi. SAK:n duunareita on taasen haluttu houkutella äänestämään kuvitteellisen riistokapitalistin innoittamana. Kurosen joukkojen ammattitaidottomuuden ymmärtää, sillä hehän ovat pelkästään rahastamisen ammattilaisia, eivät markkinoinnin. SAK:n tapauksessa on syytä jo huolestua onhan taustalla, ainakin markkinointiviestinnän ammattilaisena pidetty, mainostoimisto Family. Kummassakin tapauksessa huomaa, että (hyvin?) suunniteltu on vasta suunniteltu:

Ensiksikin, molemmissa tapauksissa on lähdetty siitä, että kansa on tyhmää ja sille voi kaupata ihan mitä vaan ja ihan miten vaan. Melko tavallista riistokapitalistista von oben –ajattelua.

Toiseksi, Susanin apureiden ammattitaidon näkee tarkkasilmäinen Susanin rakennekynsistä. Tai siis, ei pelkästään kynsistä vaan vaatetuskokonaisuudesta, joka Susanille on stailattu. Sopiiko tuotteeseen ja tyyliin rakennekynnet? No, ei todellakaan! Jostain kumman syystä on suomalaiseen tyylikäsitykseen juurtunut, että rakennekynnet ovat tyylinaisen merkki. Riippumatta siitä, mitä säkkiä päällään kantaa. Susanin tehtävä on myydä kirjaansa. Kuinka jännittäväksi olisi kirjan kuvitelu sisältö muodostunutkaan mikäli Susanin olisi annettu olla oma naapurintyttömme farkuissa ja varvastossuissaan. Tyyliä joko on, tai sitä ei ole. Karua.

Kolmanneksi, mainostoimisto Family on lähtenyt kierrättämään 90-luvun kompetenssia, huomioarvon saavuttamista, vaikka 90-luku ei vielä olekaan in. Mainostoimiston toimitusjohtajakin huokuu itsetyytyväisyyttään “saimme herätettyä huomiota ja keskustelua”. So? Eikö huomiota ja keskustelua olisi yhtäältä saatu paljon halvemmallakin vaikka pohjalaiseen tyyliin: “Tulis ny ristus torella kylymä, notta näkis mitä köyhäppanoo päällensä”. SAK. Loppurahalla olisi voinut rakentaa internetiin kunnon palautekanavat, ottaa kauhistus haltuun ja käydä dialogia osallistujien kanssa. Ehkä näin olisi voinut saada asian jotakuinkin omiin hyppysiinsä ja viestin paremmin perillle. Ai niin, asiallahan oli mainostoimisto. Mikä ihmeen dialogi? Voittaako sillä palkintoja?

Hei-hei-hei, mitä sanotte SAK:n kamppiksen uudesta filkasta? Olisiko ekan mainoksen vastustus osattu ennakoida? “Kohtuullisen” nopea korjausliike on saanut youtubessa jo 74 000 latausta (+paljon laiskaa keskustelua).