Verkkomainonnan kehitys on huolestuttavassa jamassa – bannereiden kokojen kasvu on jatkunut jo yli 15 vuotta.

Mediamyynnin usko banner-kokojen kasvuun on vahva – jo vuoden 2009 lopulla maan suurimmat verkkomediat Hesarin johdolla luukuttivat, että isot bannerit ovat lyöneet itsensä markkinoilla hyvin läpi. Varmasti näin onkin, koska paikkaa on perinteisellä tavalla tehtyjen pseudotutkimusten avulla helppoa perustella mainostajille, ja näistä jopa printtiajan mainos-AD hieman innostuu. Innovatiivisesta mainonnasta ei kuitenkaan ole kysymys.

Isot bannerit aiheuttavat närää läppäri- ja miniläppärikäyttäjissä tai mokkulan varassa selailevien keskuudessa. Sisältö hukkuu jonnekin bannerin alle ja mainoksen latausaika ärsyttää – huomioarvotutkimusten tuloksista puuttuu ns. vitutuskäyrä.

Ilta-sanomat vei tänään isommat bannerit nextille levelille:
Banneri (vai voiko enää edes puhua bannerista) ylittää itsensä ja todellakin yllättää lukijansa. Hei, mainos ei ole huono – mutta kuvitellaanpa tuohon esimerkiksi Suomi-Soffan kevät-alen visuaalinen tyyli.

DNA:n mainos on kuitenkin NIIN iso, että on syytä tehdä pieni laskutoimitus. Ruudulla (1680 x 1050) on 1,76 miljoonaa pikseliä, joista selaimen käyttämä osuus on 0,27 miljoonaa – eli 15.3%. IS:n sivuston oma osuus ruudusta puolestaan on 21,5% (josta varsinainen sisältö, “Lapsi putosi hissistä”, on vain pieni osa). Luulisi mainostajan olevan tällä matematiikalla erittäin tyytyväinen – bannerin osuus koko näkymästä on huikeat 63,2 prosenttia!

P.S. Otsikon lukuun, eli 590 prosentin kasvuun, päädytään vertaamalla klassisen bannerikoon (468 x 60) osuutta vuoden 1995 ruutujen koosta tämänpäiväisen DNA-bannerin osuuteen esimerkissä käytetyllä ruudulla.